Wikipedia

Jumala, jumaluus tai jumalolento on käsite, joka tarkoittaa tavallisesti henkilöllisiksi käsitettyjä yliluonnollisia olentoja, joiden uskotaan hallitsevan luonnonvoimia, ihmisten kohtaloita ynnä muuta.^[1] Uskonnosta riippuen jumalia voi olla yksi tai useampia.

Jumalakäsitykset

Teismi eli jumalausko on käsitys, jonka mukaan on olemassa persoonallinen, vaikuttava jumala.^[2]

Polyteismi eli monijumalisuus on käsitys, jonka mukaan jumalia on useita. Monijumalisissa käsityksissä jumalilla saattaa olla arvojärjestys ja eri tehtäviä. Tällöin yksi jumalista voi olla ylijumala, kuten muinaisessa kreikkalaisessa uskonnossa Zeus. Monoteismiin eli yksijumalisuuden mukaan jumalia on vain yksi.^[1]

Deismi on käsitys, jonka mukaan jumala ei kaikkeuden luotuaan ole puuttunut sen kehitykseen tai käsitys jonka mukaan jumala on kaiken alkusyy. Panteismi eli kaikkijumalisuus samastaa jumalan kaikkeuden kanssa.^[1]

Sanaa ateismi käytetään joko viittaamaan näkemyksiin, joiden mukaan jumalaa tai jumalia ei ole olemassa tai käsityksiin, joista puuttuu käsitys jumalan olemassaolosta.^[3] Agnostisismiksi kutsutaan näkemystä, jonka mukaan ei voi sanoa, onko jumalaa tai jumalia olemassa.^[3]

Jumalat eri uskonnoissa

Eri uskontojen käsitykset jumalista poikkeavat toisistaan. Monoteistiset jumalat ovat uskontojen jumaluusopeissa usein äärettömiä ja rajoittamattomia eli tavallisesti ainakin täydellisiä, kaikesta muusta riippumattomia eli kaikkivoipia ja kaikkitietäviä. On olemassa myös dualistisia eli kaksijakoisia jumalakäsityksiä, joiden mukaan on olemassa kaksi yhtä voimakasta jumalaa, jotka edustavat hyvää ja pahaa ja taistelevat keskenään. Kristinuskon Jumalan uskotaan olevan kaikkitietävä, kaikkivaltias, kaikkihyvä, persoonallinen ja ei-aineellinen henki. Islamin Jumalaan sopivat pääosin samat määreet. Kuitenkin esimerkiksi monien muslimien mielestä kristityt ovat kolminaisuusopin vuoksi monijumalisia, ja joidenkin hindulaisuuden pyhien kirjojen mukaan hindujen monet jumalat ovat vain heijastus yhdestä Jumalasta. Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkailla mm. mystiikkaan kuului yleensä yksi kaikkivaltias Jumala joka oli luonut maan ja lukemattomia henkiä joilta voitiin pyytää apua ongelmiin. Kristityt taas ymmärsivät monesti luonnonuskonnot "jumalien palvontana" tai "taikauskona" vaikka legendat ja kansantarinat ovat melkolailla yhteneväisiä kristinuskon ja mm. islaminuskon jumalakäsitysten kanssa. Useimmat kristityt taiteilijat ovat kuvanneet Jumalan ihmiseksi raamatun ajan vaatetuksella kun taas muiden kansojen keskuudesta ei löydy samanlaisia kuvauksia vaan enemmänkin mm. kiviveistoksia jotka taas eivät muistuta ihmistä. Yksi tunnetuimpia näistä on polynesialaisten Tiki.

Erityisesti kristinuskon ja islamin Jumalan olemassaoloa on todisteltu nk. perinteisillä jumalatodistuksilla. Niitä ovat erityisesti ontologinen todistus, kosmologinen todistus ja teleologinen todistus. Tunnettu on myös niin sanottu pelurin todistus eli Pascalin vaaka. Ateistit puolestaan ovat perustelleet jumalien, usein nimenomaan abrahamilaisten uskontojen Jumalan, olemattomuutta jumalakäsitteen sisäisillä ristiriidoilla ja esimerkiksi niin sanotulla pahan ongelmalla.

Nykyajan länsimaisessa uskonnonfilosofiassa on yleistä jakaa uskonnolliset näkemykset kahteen luokkaan: niihin, joiden mukaan väitteelle jumalien olemassaolosta voidaan tarjota todisteita (evidentialismi), ja niihin, joiden mukaan jumalien olemassaololle ei ole todisteita mutta joissa kuitenkin uskotaan jumalaan (fideismi). Jälkimmäisen näkemyksen mukaan Jumalan/jumalien olemassaoloon uskominen on ensisijaisesti uskonnollisen uskon ja henkilökohtaisten kokemusten varassa. Esimerkiksi Søren Kierkegaard katsoi, että uskossa järki täytyi hylätä, jotta voitaisiin uskoa johonkin järkeä suurempaan.^[4]

Vuonna 1994 tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaisten mielestä Jumala on rakastava (62%), turvallinen (59%), anteeksiantava (59%), vihaava (3%), pelottava (5%) ja rankaiseva (5%).^[5]

Sanan alkuperä

Suomen sana jumala on ilmeisesti omaperäinen suomalais-ugrilainen sana.^[6] Esimerkiksi mordvalaisilla samantapainen sana Jumi ja mareilla Jumo ovat jumaluuksien nimiä. Jumi-niminen jumala tunnettiin Suomessakin, tosin siitä on jäänyt vain hyvin vähän tietoa.

Sanaa jumala on pidetty myös vanhana lainana arjalaiskielistä, joissa sen vastine dyumān- on tarkoittanut taivaallista, kirkasta ja loistavaa. Esimerkiksi Indra-jumaluutta on puhuteltu tällä termillä. Suomen sanojen alkuperän (1992) mukaan tämä käsitys on virheellinen, mutta Nykysuomen etymologinen sanakirja ei tyrmää ajatusta täysin.

Lähteet

Katso myös

Aiheesta muualla

• Davidson, Matthew: God and Other Necessary Beings The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Morley, Brian: Western Concepts of God The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
• Wainwright, William: Concepts of God The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)

.